Susan Bordo: The Creation of Anne Boleyn

Päällepäin Susan Bordon uusin teos The Creation of Anne Boleyn vaikuttaa hyvältä. Bordo lupaa esipuheessaan eritellä Anne Boleynin erilaisia representaatioita mutta myös tarjota oman näkemyksensä siitä, minkälainen Anne todella oli. Matkan varrella on tarkoitus purkaa lisäksi muutamia Anne-myyttejä. Asetelma vaikuttaa kunnianhimoiselta ja kiinnostavalta. Tutkimusaineisto vaihtelee historiankirjoituksesta romaaneihin ja elokuvista haastatteluihin.

Olen aiemmin lukenut Bordolta anoreksiaa käsittelevän Unbearable Weightin, jossa Bordo tekee vaikuttavaa analyysia mediakuvastoista. Anoreksiaa ei voida Bordon mukaan ymmärtää ainoastaan biologisena tai psykologisena sairautena, vaan syömishäiriöllä on myös diskursiivinen ulottuvuus. Esseistä koostuva teos on kriittistä tykitystä alusta loppuun, ja se on toiminut feministisen terveystutkimuksen suunnannäyttäjänä.

Odotin Bordon uudelta teokselta samaa kriittisyyttä ja rohkeutta kyseenalaistaa tieteen yleisesti hyväksyttyjä faktoja. Teoksen ensimmäinen puolikas käsittelee Anne Boleynista kirjoitettua historiantutkimusta. Bordo pohtiikin ansiokkaasti, minkälaiset reaaliteetit ovat vaikuttaneet tutkijoiden käsityksiin Annesta. Anne Boleyniin keskittyvien tutkimuksien ongelmana on, että vain kolme vuotta hallinneesta kuningattaresta ei ole jäljellä luotettavia lähteitä. Henrik VIII määräsi hävitettäväksi parin yhteiselämästä kertovat todisteet, eikä hovielämään osallistuvan herrasmiehen ollut taktisesti kovinkaan järkevää ylistää mestattua kuningatarta. Tämän takia epäluotettavat ja parjaavat lähteet ovat saaneet tutkimuksessa liian suuren painoarvon.

Bordo spekuloi hienosti Annen osallisuudella ajan politiikkaan. Toisin kuin yleisesti oletetaan, Anne Boleyn oli oppinut, uskovainen ja kiinnostunut reformistisesta kirjallisuudesta. Bordo esittää, että todennäköisesti Annen ja Henrik VIII:n suhde ei perustunut seksuaaliselle manipulaatiolle, vaan ennen kaikkea jaetuille näkemyksille uskonnosta ja valtakunnan hallitsemisesta. Lisäksi Bordo pohtii esimerkiksi Annen kuutta sormea ja huomauttaa, että myrkyllisessä ilmapiirissä huhut muokkautuivat heti kulttuurisen kuvaston mukaisiksi: vuosien saatossa ylimääräisestä kynnestä kasvaa sormi ja iho peittyy luomiin. Tällaisissa huomioissa Bordon kynä on terävimmillään.

Historiantutkimuksen erittely uhkaa kuitenkin muuttua läpijuoksuksi, kun Bordo keksii yhä mielenkiintoisempia kysymyksiä, joihin tarttua. Bordo ei nimittäin tyydy arvioimaan pelkästään Annesta kertovien lähteiden luotettavuutta, vaan haluaa myös muun muassa psykologisoida Henrik VIII:n käyttäytymistä. Siitä huolimatta, että Bordo on vain muutamaa sivua aikaisemmin sivaltanut toisia tutkijoita samoista synneistä. Lähestyminen tuntuu harrastelijamaiselta innokkuudelta, kun kaikesta mahdollisesta yritetään esittää jokin tulkinta, olkoon se sitten kuinka hataralla pohjalla tahansa.

Tutkimuksen toinen puolikas keskittyy Annen representaatioiden analyysiin. Ensimmäisistä romaaneista laukataan pikavauhtia legendaarisiin elokuvarooleihin, ja lopulta päädytään vertailemaan Natalie Dormerin ja Natalie Portmanin tulkintoja Annen hahmosta. Bordon mukaan Anne Boleynin hahmon versiointi ole niinkään kiinnittynyt tieteellisiin tutkimuksiin, vaan pikemminkin heijastellut aina kunkin aikakauden naiskäsityksiä. Bordo hahmottaa kuvastoa madonna/huora-jaottelulla: 1800-luvulla Anne esitettiin romantisoituna uhrina, mutta nykyajan filmatisoinneissa seksikäs viettelijätär tekee paluuta.

Tässäkin aineistoa on liikaa. Analyysin sekaan on ängetty näyttelijöiden ja ohjaajien haastatteluja, vaikka lukijan on vaikea ymmärtää, mitä uutta haastattelut tuovat tutkimukseen. Päinvastoin ne tuntuvat vaikeuttavan kritiikkiä ja syventymistä, kun jokaista näyttelijän tai ohjaajan päätöstä on yritettävä erikseen ymmärtää. The Tudors -faneille haastattelut voivat toki olla mielenkiintoista luettavaa, mutta Bordon tasoiselta tutkijalta toivoisi tiukempaa pureutumista juuri kuvastoihin. Nyt Annen hahmon erilaiset tulkinnat jäävät mustavalkoiseen valoon, ja esitysten kontekstit uupuvat.

IMG_0022

Kuvamateriaalit toimivat hyvänä esimerkkinä syventymisen puutteesta. Teokseen on liitetty maalauksia Anne Boleynista, ja tarkoituksena on korostaa, kuinka Annen esitykset ovat muuttuneet ajan saatossa. Viimeisten kuvien joukosta löytyy riemukasta nykytaidetta, jossa kommentoidaan Anneen kytkeytyviä myyttejä. Näihin esimerkkeihin ei kuitenkaan tekstin tasolla viitata missään vaiheessa.

Aineistosta esitetyt johtopäätökset tuntuvat puolestaan ikävän moralisoivilta. Bordo päätyy kerta toisensa jälkeen inttämään, ettei Anne Boleyn todella ollut huora tai madonna, vaan itse asiassa jotakin siltä väliltä. Esimerkiksi kirjailija Hilary Mantelin tulkinta Annesta ei miellytä Bordoa, sillä Mantel esittää Annen liian negatiivisessa valossa. Tämä ei Bordon mielestä vastaa historiallista todellisuutta. Lisäksi Natalie Portman ja Scarlett Johansson saavat kylmää kyytiä, kun eivät perusta näyttelemistään historiallisille faktoille. Se, mitä nämä historialliset faktat sitten lopulta ovat, jää hämärän peittoon.

Tuntuu ikävältä lukea tieteellistä teosta, joka päätyy osoittelemaan sormella toisia tutkijoita, mutta ei kykene altistamaan itseään samalle kritiikille tai edes keskittymään olennaiseen. Lupauksistaan huolimatta Bordon uusin jää lopulta kauas Unbearable Weightin ansioista.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Kuvat: Jussi Pöntinen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s